Beauceron / Beaucenpaimenkoira rodusta

::. RODUN HISTORIA



Ensimmäinen maininta rodusta Beaucenpaimenkoira on on renesanssin ajalta vuodelta 1578. Niissä uskotaan rodun alunperin kesyyntyneen ja toimineen suurta riistaa ajavana metsästyskoirana (karhu, villisika, hirvi), jotka pystyivät helposti siirtymään riistanajosta lammaslaumojen paimentamiseen ja vartioimiseen. Beaucenpaimenkoiran rooli kunnioitettuna seuralaisena ja suojelijana on merkitty kuninkaallisiin muotokuviin, jossa ne poseeraavat kuninkaiden vierellä.

Ensimmäinen rekisteröity Beaucenpaimenkoira narttu Berger de la Chapelle, LOF 2339, on vuodelta 1893. Ranskan rotujärjestö Club des Amis du Beauceron perustettiin vuonna 1911. Yhdistys on jatkanut toimintaansa rodun parhaaksi nykypäivään asti ja jatkaa edelleen.

Beaucenpaimenkoira verrattuna muihin paimenkoiriin on hyvin monikäyttöinen, kohtuullisen helposti koulutettavissa erilaisiin tehtäviin, paitsi paimentamiseen. Beaucenpaimenkoiria palvelee poliisikoirana, armeijan koirana, avustus- ja terapiakoirana, paimenkoirana, perheen koirana ja suojelijana. He ovat älykkäitä, omaavat hyvän muistikyvyn, lojaaleja, tarkkaavaisia, kuuliaisia, kestäviä, hyvin puolustavia sekä tulevat toimeen muiden eläinten kanssa (esim. kissa, kana, lehmä jne). Beaucenpaimenkoira vartioi reviiriänsä, jota se puolustaa ulkopuolisilta.

Ulkomuodollisesti Beaucenpaimenkoira on komea koira, jonka runko on normaalisti neliömäinen ja kohtalaisesti kulmautunut. Takajaloissa on "tupla"-kannukset. Typistetyt korvat koira kantaa ylhäällä, typistämättömät korvat nousevat korvan tyvestä hiukan ylös ja loppu korvasta taittuu alas eteenpäin, ei poskia pitkin. Silmät ovat tummanruskeat. Häntä ulottuu kintereeseen asti muodostaen alhaalla kevyen j-kirjaimen hännän päässä. Turkki on lyhyt, jossa on vahva aluskarva (harmaa). Beaucenpaimenkoira tunnetaan kahden värisenä; musta punaruskein merkein ja harlekiini, jossa mustaan sekoittuu harmaa.

Ensimmäinen Beaucenpaimenkoira tuotiin Suomeen vuonna 1990. Beaucenpaimenkoira on paimen- ja vahtikoira (FCI 1 ryhmä), jolla Suomessa on määritetty oikeus osallistua rodunomaisiin PK-kokeisiin. Kuten monessa muussa PK-rodussa, Beaucenpaimenkoiraa ei ole jaoteltu käyttö- ja näyttelylinjoihin. KOKONAISUUS ON SE KOKO PAKETTI, JOHON TULEE JALOSTUKSELLISESTI PYRKIÄ.
vilkkaana ja aktiivisena koirana Beaucenpaimenkoiran kanssa voi harrastaa hyvin monipuolisesti eri lajeja kuten myös testata koiran paimennustaipumusta. Emämaa Ranskassa rodunomaiset kokeet ovat rodulle paimennuskokeet (-taipumuskoe) ja ringsport. Ranskassa järjestetään vuosittain rotumme erikoispäivät NATIONAL D ´ELEVAGE, joka on 2 päiväinen erittäin arvostettu tapahtuma rodullemme, kasvattajille ja harrastajille. (Jalostustarkastuksia, paimennuksentaipumuskoe (CANT), CSAU (vastaa meidän BH-koetta), agility-, tottelevaisuus- ja ringsportkisoja luokittain. 2 päivän aikana voi nähdä yli 600 koiraa livenä.

Suomen Beauceron ry on rotua harrastava yhdistys, joka on perustettu vuonna 1991 Vantaalla. Koiranetistä (http://jalostus.kennelliitto.fi/frmEtusivu.aspx?Rotu=455) näkee rekisteröinnit Suomessa.

__________________________________________________________________________

Rotumääritelmä

BEAUCENPAIMENKOIRA / BEAUCERON
(BERGER DE BEAUCE)
Alkuperämaa: Ranska
Ryhmä: 1
FCI:n numero: 44
Hyväksytty: FCI 9.11.2006

SKL-FKK 29.1.2009

KÄYTTÖTARKOITUS: Paimen- ja vahtikoira.

LYHYT HISTORIAOSUUS: Chien de Beauce (Beaucen koira), Beauceron ja Bas-Rouge (”punasukka”) ovat nimiä, joita käytettiin 1800-luvun lopulla kuvaamaan ikivanhoja ranskalaisia tasankopaimenkoiria. Ne olivat keskenään samantyyppisiä, niillä oli sileäkarvainen naama, kova ja lyhyt karva sekä typistetyt korvat. Rungossa oli punaiset merkit, erityisesti kaikkien käpälien kärjessä olevat merkit saivat sen ajan kasvattajat kutsumaan koiria ”punasukiksi”. Karvapeite oli tavallisesti musta punaisin merkein, mutta oli myös harmaita ja yksivärisiä mustia, jopa yksivärisiä punaruskeita koiria. Näitä koiria kasvatettiin ja valittiin jalostukseen niiden laumanajo- ja laumanvartioimiskyvyn perusteella.

YLEISVAIKUTELMA: Kookas, vankka, maatiaismainen, voimakas, hyvärakenteinen ja lihaksikas, ei raskas.

TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA: Normaalirakenteinen. Rungon pituus mitattuna olkanivelestä istuinluun kärkeen on hieman säkäkorkeutta suurempi. Pää on pitkä, 2/5 säkäkorkeudesta. Kallon leveys ja syvyys ovat hieman alle puolet pään kokonaispituudesta. Kallo ja kuono ovat yhtä pitkät.

KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Luoksepäästävä ja peloton, ystävällinen ja rohkea. Ilme on avoin, ei koskaan vihainen, pelokas eikä levoton.

PÄÄ: Hyvin meislautunut ja tasapainoinen. Sivusta katsottuna kuonon ja kallon ylälinjat ovat lähes yhdensuuntaiset.

KALLO-OSA:

Kallo: Edestä katsottuna tasainen tai hiukan kaareutunut. Otsauurre on vain hieman erottuva, niskakyhmy erottuva.

Otsapenger: Vain hieman erottuva, sijaitsee niskakyhmyn ja kirsun puolivälissä.

KUONO-OSA:

Kirsu: Suhteessa kuono-osaan, suuri, aina musta; ei koskaan halkinainen.

Kuono-osa: Ei kapea eikä suippo.

Huulet: Tiiviit ja aina hyvin pigmentoituneet. Ylähuulen tulee peittää alahuuli tiiviisti; huulten tulee muodostaa suupielessä hyvin vähäinen, aina kiinteä poimu.

Hampaat / purenta: Hampaat ovat vahvat; purenta leikkaava.

Silmät: Vaakasuorat ja hieman soikeat. Iristen tulee olla tummanruskeat, ei koskaan tummaa pähkinänruskeaa vaaleammat, vaikka punaiset merkit olisivat vaaleahkot.

Harlekiininvärisillä hyväksytään herasilmä.

Korvat: Ylöskiinnittyneet, puolipystyt tai riippuvat, eivät tiiviisti poskenmyötäiset. Ne ovat litteät ja melko lyhyet, puolet pään pituudesta.

KAULA: Lihaksikas ja pitkä, tasapainoisesti lapoihin liittyvä.

RUNKO

Ylälinja: Selkä on suora. Lanne on lyhyt, leveä ja lihaksikas. Lantio vain hieman laskeva.

Säkä: Selvästi erottuva.

Rintakehä: Ympärysmitaltaan 1/5 säkäkorkeutta suurempi, kyynärpäiden tasolle ulottuva, leveä, syvä ja pitkä.

HÄNTÄ: Typistämätön, matala-asentoinen ja vähintään kintereisiin ulottuva, suoraan alaspäin riippuva, muodostaa loivan j-koukun. Koiran liikkuessa häntä voi nousta selkälinjan jatkeeksi.

RAAJAT

ETURAAJAT: Eturaajat ovat edestä ja sivulta katsottuna pystysuorat.

Lavat: Viistot ja keskipitkät.

Kyynärvarret: Lihaksikkaat.

Etukäpälät: Vahvat, pyöreät ja tiiviit; kynnet ovat aina mustat; päkiät lujat mutta kuitenkin joustavat.

TAKARAAJAT: Takaraajat ovat sivulta ja takaa katsottuna täysin suorat.

Reidet: Leveät ja lihaksikkaat.

Kintereet: Vahvat, eivät liian matalat; kärki sijaitsee noin ¼ korkeudella säkäkorkeudesta; välijalka muodostaa säären kanssa avoimen kulmauksen.

Välijalat: Lähes pystysuorat, hieman istuinluun kärkeä taaempana.

Takakäpälät: Vahvat, pyöreät ja tiiviit.

Kannukset: Kaksoiskannukset, joita paimenet ovat perinteisesti vaalineet, muodostuvat selvästi toisistaan erillään ja melko lähellä käpälää olevista kynnellisistä varpaista.

LIIKKEET: Joustavat, vapaat ja yhdensuuntaiset. Beaucenpaimenkoiran ravin tulee olla pitkää ja maatavoittavaa.

KARVAPEITE

KARVA: Päässä sileää, rungossa vahvaa, lyhyttä, paksua, tiivistä, pinnanmyötäistä ja 3 - 4 cm:n mittaista; reisien takaosassa ja hännän alapuolella on aina hieman hapsuja. Aluskarva on lyhyttä, hienolaatuista, tiheää ja untuvaista, mieluiten hiirenharmaata, erittäin tiivistä; sitä ei saa näkyä peitinkarvan läpi.

VÄRI:

a) musta punaisin merkein, ns. punasukka; musta väri on hyvin puhdas, punaisen tulee olla oravanpunainen. Punaiset merkit jakautuvat seuraavanlaisesti: täplät silmien yläpuolella, väriä kuonon sivuilla vähentyen tasaisesti poskia kohti ulottumatta koskaan korvien alapuolelle. Rinnassa mieluiten kaksi laikkua, merkit kurkunalusessa ja hännän alapuolella. Raajoissa punainen väri vähenee tasaisesti ylöspäin, ei ulotu yli kolmasosaan, raajojen sisäpuolella punainen väri ulottuu hieman ylemmäksi.

b) harlekiini (sinikirjava punaruskein merkein) eli harmaa, musta ja punainen; karvapeitteessä on yhtä paljon mustia ja harmaita laikkuja tasaisesti jakautuneina, joskus mustaa on enemmän kuin harmaata. Punaista väriä samoissa kohdissa kuin kaksivärisellä.

Eturinnassa sallitaan vähäinen valkoinen laikku.

KOKO

SÄKÄKORKEUS: Urokset 65 - 70 cm, nartut 61 - 68 cm.

VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.

VAKAVAT VIRHEET:

· aggressiivisuus tai voimakas arkuus

· annetuista rajoista poikkeava säkäkorkeus

· erittäin kevyt luusto

· liian vaaleat silmät, herasilmä (ei koske harlekiineja)

· halkinainen, lihanvärinen tai muu kuin täysin musta kirsu

· ylä- tai alapurenta, kun etuhammasrivit eivät kosketa toisiaan; kolmen tai useamman hampaan puuttuminen (P1 hampaita ei huomioida);

· täysin pystyt korvat

· voimakkaasti ulkokierteiset takaraajat

· yksinkertaiset tai kokonaan puuttuvat kannukset takaraajoissa

· typistetty tai selän päälle kiertyvä häntä

· karvapeite: muu kuin rotumääritelmässä mainittu karvapeitteen väri, punaisten merkkien täydellinen puuttuminen, pörröinen karva, selvästi valkoinen, selvärajainen laikku rinnassa; harlekiineilla liikaa harmaata, toinen kylki musta ja toinen harmaa, täysin harmaa pää (mustan puuttuminen).

Selvästi epänormaali rakenne tai käyttäytyminen ovat hylkääviä virheitä.

HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.

-JTO